William Catherinelle!
Sir William otti silinterihatun päästään pöyhien hansikoidulla kädellä kiharoitaan. Pat seisoi hänen vieressään suu auki laskien matka-arkun hitaasti kiviselle lattialle. Kumpainenkin silmäili aulan loistoa epäuskoisena. Valtava kattokruunu roikkui holvimaisesta katosta sädehtien auringon tavoin ja punertava persialaismatto peitti lattian kuluneimmat kohdat, joita William itse oli ollut tuhoamassa. Herttua huokasi syvään. Hän ei olisi ikinä uskonut palaavansa takaisin tänne, mutta enää ei voinut paetakkaan, vaikka kuinka olisi halunnut. Valtavia portaita alas asteli nuori, kaunis nainen, jonka kastanjanruskeat hiukset oli palmikoitu yhdelle valtavalle letille. Nainen sipsutti keijun tavoin heidän eteensä pää arvioivasti kallellaan. William tuijotti noita kasvoja kuin aaveen nähneenä. Tätä hän oli juuri pelännyt...
"Will..."lady henkäisi laskien ylhäällä pitelemänsä helman saaden sen koskettamaan mattoa.
"...iam Middlesworth, Lady Scarlett", William kumarsi jäykästi ja Pat teki samoin punastellen.
"Sinä tulit takaisin", Scarlett totesi vilkaisten palvelijaa, matka-arkkua ja vakavaa miestä, jonka lyhyet hiukset kimmelsivät kattokruunun heijastelemassa valossa.
"Kun pyysitte, neiti".
Scarlett nosti kättään koskettaakseen kauniita kasvoja, mutta William tarttui käteen ja painoi sen hellästi alas.
"Voitko unohtaa Willin?!"mies kysyi hymyillen väkinäisesti. Scarlett riuhtaisi käsivartensa irti ensi-rakkauttensa vahvasta otteesta kyynelten kihotessa silmiin.
"Minä luulin, että olet kuollut! Odotin sinua monta vuotta ja itkin sängyssä lähtöäsi! Miksi pitäisi unohtaa!?" Scarlett huusi ääni väristen.
William tuijotti toista tyrmistyneenä.
"Minä en rakasta sinua enää! Siksi!"William huusi vastaukseksi ja sai äänensä kaikumaan aulan kivisillä seinillä. Pat painoi katseen jalkoihinsa.
"Mutta minä rakastan sinua! Aina!"Scarlett purskahti itkuun ja lähti juoksemaan portaita ylös.
"Scarlett! Elämä on epäreilua kaikille, et ole ainoa!" William huusi pusertaen kädet nykkiin.
"SINÄ!" Sir Scottin ääni karjaisi silloin porrastasanteelta saaden Williamin ja Scarlettin hiljenemään kuin taikaiskusta.
"Olen palannut, Sir Scott", William hymyili taas sitä kylmää hymyä, joka ei ollut hänelle ominainen.
"Niimpä näkyy. Mutta et koske pikkusormellakaan Scarlettiin, tai joudut vastuuseen minulle!"Scott uhkasi kasvoillaan hirveimpiä irvistyksiään.
"Siinä kuulit, Scarlett. Elämä menee eteenpäin", Willian tuhahti ei-mitään-väliä-asenteella kääntäen selkänsä näille kahdelle.
Pelko oli ollut näköjään täysin aiheellista, hän mietti puistellen päätään Patin kysyvälle ilmeelle.
Se oli ollut ensimmäinen ja viimeinen kerta kun hän ja Scarlett puhuivat menneisyydestä...
-------------------------------------
-------------------------------------
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti