Tarina vakoilijoista, pettämisestä ja hevos-romanssista

William potkaisi plavelijansa jalankin sängyn alle kyykistyen sitten voidakseen puhua Patille, joka makasi nyt pienell kerällä ahtaassa kolossaan. 

"Kohta Catherine tulee kylvystä, mutta sinä pysyt siellä hiljaa ja hereillä", William aloitti hiljentäen ääntään varmuuden vuoksi. Kylpyhuoneesta kuului veden loiskintaa kun kamaripalvelija auttoi ladyn ylös kylvystä.

"Kun hän nousee ylös sängystää yöllä, herätät minut oitis ja seuraamme häntä".

"Se-selvä", Pat ähkäisi sängyn alta.

"Ja show alkaa, rakkaani", William mutisi nousten seisaalleen.
Hän potkaisi pehmeät tossut jalastaan ja hyppäsi polvilleen sängylle. Pat pysyi hiljaa sängyn alla, suunitelma voisi toimiakin. Catherine tuli aamutakissaan huoneeseen. Märät hiukset roikkuivt auki, ja kasvoilla leikki suloinen hymy. William veti auki jääneen suunsa kiinni. Oli ikävää vakoilla vaimonsa tekemisiä, mutta viimeinen asia mitä William halusi oli, että joku pettäisi häntä! Catherine istahti sänkyyn.
"Hyvää yötä, Willima", hän sanoi ja William nojautui suuteleemaan ladya.
"Hyvää yötä", William lysähti uupuneena makuulle ja käänsi selkänsä vaimolleen. Tämä sammutti öljylamppunsa yöpöydältä ja pimeys laskeutui makuuhuoneeseen.
Pariskunta kääntyili vielä hetken sängyssä, kunnes kumpikin...tai ainakin toinen, vaipui syvään uneen.

---

"William, hä-hän läh-lähti!"Patin hätääntynyt ääni kuului pimeässä huoneessa ja William räväytti silmänsä auki.
"Mitä sanoit?!" hän mutisi unisesti.
Öljylampun valo syttyi himmeänä ja herttua näki kamaripalvelijansa hermostuneet kasvot.
"Vaimonne lähti äsken!"
"Mi...Ei hitto! Lähdetään perään!" William ponnahti samassa ylös ja nappasi sängyn päätyynsä nakkaaman aamutakin paljaan ylävartalon suojaksi.
Kaksikko ryntäsi huoneen ovelle ja avasi sen. Huoneen lävisti käytävältä loistava haalea valaistus, ja miehet vilkaisivat toisiaan epävarmasti. Pat uhrautui ja kurkisti ovesta käytävälle. Kylmän kivikäytävän jäätävä ilma sai hänet avaamaan väsyneitä silmiään. Catherinen selkä katosi käytävän päässä oleviin portaisiin ja Pat vinkkasi Williamia astumaan ulos huoneesta.
Herttua lähti kävelemään käytävän mattoa pitkin päättäväisin askelin. Kultaiset kiharat pomppivat olkapäillä. Ovien välissä paloivat öljylamput ja niiden valo leikki herttuan kasvoilla. Koko tilanne tuntui liian irvokkaalta ja William joutui nielemään naurunsa. Pat seurasi hänen jäljessään portaiden päähän. Alempana kuului Catherinen juoksuaskeleita, mutta portaita ei oltu valaistu joten pimeys kätki naisen hahmon jonnekin.
"Mennään", William kuiskasi Patin korvaan ja lähti hiipailemaan portaita alas.
Plavelija seurasi nöyränä jäljessä, vilkuillen välinnä taakseensa, mutta kukaan muu ei ollut liikeellä.
Catherinen askeleet ohittivat toisen kerroksen määrätietoisesti ja jatkoivat kohti ala-aulaa.
"Lady ta-taitaa olla menossa ala-kertaan", Pat kuiskasi ja William nosti kulmiaan "yllättyneenä".
Tietysti Catherine luikki yöllä Joen kainaloon!
 Mustasukkaisuus nosti päätään, mutta juuri silloin he saapuivat viimeiselle porras tasanteelle ja Pat veti heidät molemmat piiloon kaiteen taakse. Catherine oli jäänyt vilkuilemaan epäluuloisena taakseen. Pimeys peitti kuitenkin hänen seuraajansa ja nainen jatkoi suurelle ulko-ovelle.Hän avasi rautaisen salvan ja raotti narisevaa ovea. Ulkoa puhaltava kylmä tuuli nosti Catherinen ohutta yöpuvunhelmaa plajastaen puolet sääristä.
William vislasi äkkiarvaamatta näylle ja Pat painoi hänet makuulle heittäytyen itse isäntänsä päälle.
Catherine livaht kiireesti ulos painaen oven lähes äänettömästi kiinni, ja miehet jäivät jälleen pimeään.
"Si-sir! Ette e-enää ikinä tee no-noin! Hä-hän melkein huo-huomasi meidät!" Pat änkytti turhautuneena ja nousi kiireesti herttuan päältä tajutessaan kuinka noloon tilanteeseen oli heidät saattanut.
"Se oli refleksi" William mutisi virnuillen. Hänkin nousi seisaalleen aavistuksen tokkurassa palvelijansa "hyökkäyksestä".
He juoksivat viimeiset portaat alas ja Pat raotti isäntänsä kehoituksesta ulko-ovea hiukan.
Kylmä ilma sai kummankin värähtämään.
"Ladya e-ei enää näy", Pat henkäisi.
William hoputti palvelijan ulos ja sulki oven ennen kuin keittiössä kukaan ehti herätä. He seisoivat nyt pimeässä illassa tietämättöminä siitä minne pitäisi lähteä seuraavaksi. William risti kädet rinnalleen lämmitäekseen niitä aavistuksen. Pat puhalsi käsiinsä, ja hengitys nousi höyrynä ilmaan. Taivaalla loistivat selvästi tuhannet tähdet, jotka valaisivat aavistuksen.
"Sir, ta-talleille syttyi va-valoa", pat henkäisi tarttuen isäntänsä kylmään käteen ja osoitti sillä talli-rakennusta kohti, jonka lasittomista ikkunoista loisti hailakkaa valoa.
"Mennään", William henkäisi päättäväisesti ja veti Patin kädestä peräänsä.
"Täällä on niin saakutin kylmä", William ärähti kun he saapuuivat tallien ovelle.
Pat painoi herttuan suulle vapaan kätensä. He painoivta päänsä vasten ovea ja kuuntelivat sisältä kantautuvaa hiljaista puhetta.
"...Itse tykkään ratsastaa yksin, kun muut nukkuvat", kuului naisen ääni.
" Minulla on tuo sama! Kun on vain kahden hevosensa kanssa öisessä, hiljaisessa metsässä sitä tuntee olonsa niin kotoisaksi", miehen ääni kertoi.
"Nick?!" William kuiskasi silmät laajeten järkytyksestä.
Tapasiko Catherine Sir Nicholaksen, hänen lapsuuden ystävänsä, talleilla keskellä yötä!?
"Välillä kaipaa omaa rauhaa", Catherinen ääni huokasi,
"Totta".
"Hei herrasväki, tarvitteks te niin ku apuu heppojen kans?" jonkun tallipojan ääni kuului yhtäkkiä.
"Arvaa" Nicholaksen ja Catherinen äänet lausuivat yhteen ääneen ja he purskahtivat iloiseen nauruun.
Williamin kasvoilta paistoi hämmennys. Kuulosti siltä, että tämä oli kummallekin tuttu kysymys, eli he olivat tavanneet useamminkin näin illalla...
"Mitä tehdään?" Pat kysyi.
"Sano se", William värähti kylmäsn lisäksi nöyryytyksestä ja epävarmuudesta.
"Mutta nyt näkemiin, sir", Catrherinen ääni kuului reippaasti aiken ylitse.
"Aa...sanokaa terveisiä Williamille".
"...Hän...ei tiedä että olen täällä".
"...jaa. Mahtaa olla huolissaan", Nicholaksen ääni kuulosti epäilevältä.
"Nukkuu kuin porsas", Catherine naurahti.
William nosti kulmiaan ja lähti kävelemään pois päin. Pat seurasi isäntäänsä kummastuneena.
"Lähdetään Pat, Nicholaksesta ei ole pettämään", William hymyili huvittuneena palvelijalleen ja avasi tälle oven. Kumpikin astui sisälle.
"Miten niin?" Pat kysyi.
"Jos sinä makaisit naimisissa olevan naisen kanssa(Pat punastui noin suorasta puheesta helakasti) tuskin lähettäisit hänen aviomiehellen terveisiä", William purskahti nauruun kuin koko ajatus olisi ollut typerin maailmassa. Hänen naurunsa kaikui hiljaisessa aulassa. Miten hän oli saattanut edes ajatella että Nicholksella olisi pokkaa pettää häntä!


Tässä jälleen tarinaa!
Jos en jo viimeksi maininnut Yukiconista postasin toisessa blogissani, jos joku on siitä kiinnostunut:)