Tarina

Tämä postaus ei ehkä aukea kaikille, mutta haluan jakaa tämän tarinan tätä kautta n u n

Olkaa hyvä!

Shippaus-Shippaus-herra-BONBON-tarina

William tuijotti happamana ruokasalin keskellä olevaa aamiais pöytää ja erityisesti vapaana olevaa aivan pöydän päässä, herra Bonsdroffin vieressä. Ei päätypaikka haitannut lainkaan, mutta apen seura ei nostanut hänen hymyään korviin asti. Mies istui kuitenkin vapaalle paikalle hammasta purren ja alkoi näykkiä eteensä asetettua filettä kuin ei huomaisi mihin seuraan oli astunut.

"Missä kultapupuseni on?" vanha herra kysyi oitis utuiset silmänsä iskostettuna vieressä istuvaan.

"Jos puhut vaimostani, niin hän on yläkerrassa pukeutumassa", William tokaisi.

"Että heräsit oikein omasta sängystä tänä aamuna!" Herra Bonsdroffin ivallinen huudahdus sai Neiti Felicityn naurahtamaan pöydän toisella puolen, vastapäätä Williamia.

"Kuten aina", William vastasi rypistäen kulmiaan.

"Tajuatko kuinka tuo sinun pelehtimisesi satuttaa tytärtäni!?" appi henkäisi ääntään madaltaen.

"Minä en pelehdi!" William huudahti yhtä madallettuun äänensävyyn.

Vanhus naurahti väkinäisesti kuin huonolle vitsille.

"Minä pidän todella Catherinesta, ettekä te ole mitään väittämään toista Fidelia toisessa kinalossanne!" Williamin ääni nousi ja Neiti Betty vilkaisi heidän suuntaansa kiinnostuneena.

"Herra Bonsdroff, tuolla miehellä ei ole edes mahdollisuuksia saada ketään muuta kuin itseään vanhempia", Felicity nauroi ilkikurisesti.

Appiukko, joka ei tajunnut heiton koskevan myös hänen tyttärensä melko korkeaa ikää, lähti naureskellen hakemaan teetä "neidille joka oli noin nokkela suustaan". 

Vanhan herran lähdettyä William läpsäisi Felicityn poskea kevyesti. 

"Et voi sanoa noin!"

"Suutuitko?"Felicity kikatti.

"Olen hurmannut sinut jo, neiti-rakas, siitä hetkestä lähtien kun istuin tähä tuoliin et ole saanut silmiäsi irti minusta", William virnuili.

"Kyllä minäkin olen katsellut teitä jo hyvän tovin", Sir Nichola shuomautti Neiti Felicityn rinnalta. 

"Sinäkin hurmaannut komeudestani", William iski silmää kiertäen olkapäitä hipovia kiharoita sormensa ympärille.

"Oho", Felicity tyrskähti ja Nicholas tuijotti epäuskoisena ystäväänsä.

"Oletko tosissasi?"Nicholas mutisi.

"Aina, jos vain niin haluat", William hymyili keimaillen.

"Herra...teillä on vaimo!" kuului epäuskoinen ääni.

William käänsi yllättyneenä päänsä ja huomasi ruokasalin ovella seisovan palvelusneidon, jonka tunnisti vaimonsa kamaripalvelijaksi. Nämä kaski tuijottivat toisiaan hetken kunnes nainen kääntyi kannoillan lähteäkseen. 

"Odottakaa!" William henkäisi ponnahtaen tuolistaan. 

Herttua tarttui palvelijan työn kuluttamana käteen ja käänsi tämän ympäri nähdäkseen nuo uhmakkaat kasvot. 

"Voitko unohtaa tuon?"

"En. Petätte vaimoanne ilmekkään värähtämäätä! Hänen on oikeus tietää!" Nainen vastasi yrittäen päästä otteesta irti. Turhaan.

"Entä jos pyydän sitä oikein hartaasti?" William tiedusteli.

Kamaripalvelija pudisti päätään.

"Sinun täytyy totella minua", herttuan ääni alkoi muuttua lapsekkaan hätääntyneeksi. "Kuuletko!"

"Kuuletko", William toisti saaden itsensä taas tasaantumaan. ääneen palasivat kupliva iva sekä flrttaileva pehmeys. 

Palvelija halusi tukkia tuon suun, mutta tiesi että siitä ei seuraisi hyvää. Niimpä hän tyytyi tuijottamaan säälimättä noita omahyväisiä kasvoja(jotka halusi työntää hevosenpaskaan, mutta se ei kuulu tähän). 

"Isäntä?" kuului yllättynyt ääni jällen. 

Naisen huokasi helpotuksesta tunnistaessaan tutun äänen.

"Pat?!" William puolestaan hymähti. Palvelijattaren oli pakko nostaa päänsä sillä herttuan äänestä oli kadonnut pistäävä iva, mikä tuli hänelle täytenä yllätyksenä. Miten pelkkä Patin näkeminen sai Williamin äänen pehmenemään??

(Margareth: Are you gay?!)

"Rouva etsii teitä. Tärkeää asiaa", Pat sai sanottua takeltelematta.Hän silmäilin vieläkin hämmentyneenä kamaripalvelijan ja isäntänsä yhteen liitettyjä käsiä.

"Kiitos tiedosta", William hellitti otteensa ja harppoi Patin luo päästäkseen tämän ohitse eteiseen. 

"Mitä tuo oli?" Pat kuiskasi isännälleen suupiekestä heidän ollessaan kohdakkain, kasvot melkein koskien toisiaan. 

"Unohda", William mutisi hipaisten ohimennen Patin sileää poskea sormellaan. 

"Mitä ihmettä TUO oli?!" takaisin palaava herra Bonsdroff henkäisi vilkuillen palvelijaa ja isäntää vuoronperään.

"Hyvä jumala! Ilmeiseti kaikki mitä minä teen on paheellista!" William kiljahti turhautuneena.

(Herra Bonsdroff ja Margareth: Are you gay?!)

Siinä olkaapa hyvä xD

Kirhoitusvirheitä on paljon antakaa se anteeksi...