Mary Bennet hymyili iloisesti kun veli salpasi matka-arkkunsa hihnat ja nappasi tweed-takkinsa naulakosta.
"Toivottavasti saat työtä sieltä kylästä!"
"Niin, aina saa toivoa", Adrian Bennet hymähti kääntyessään siskonsa puoleen. "Mutta sinua tulee joka tapauksessa hirveä ikävä!"
sisarukset halasivat toisiaan lujasti, kunnes nuori tohtori päästi irti. Mary katsoi ruskeita silmiä ja geelillä taakse vedettyä kampausta. Veljen vakavat kasvot ja luotettava katse olisivat avanneet täydellisen uran kaupungin sairaalassa, mutta hän halusi muutosta! Mary itse oli saanut muutoksista tarpeekseen sodan aikana...
"Selviäthän sinä nyt?!" Adrian kysyi vielä hellästi hymyillen.
"Joo, joo!" neiti Bennet nauroi ja työnsi matkalaukun miehen käteen. "Kunhan tulet käymään kuukauden päästä!"
"Jos en tule, tule edes sinä", Adrian pyysi avatessaan oven vilkkaalle satamakadulle.
"VARMASTI!" Mary hihkui katsoessaan veljen ryhdikästä hahmoa oviaukossa.
Adrian käveli autolleen, joka odotti käynnistettynä talon pielessä. Hän istui nahkaiselle istuimelle ja vilkaisi housuntaskusta kaivamaansa valokuvaa. Menneidyydestä hymyilevä nainen valaisi arvokkaat kasvot ja adrian asetti vaimonsa auton konepellille.
Mary katsoi kun auto kaarsi tielle ja tohtori vilkutti hänelle vielä tien päässäkin. Sitä tuskin näki, mutta sisko hymyili iloisena. Laura Bennet, Adrianin edesmennyt vaimo, olisi ollut ylpeä jos olisi nähnyt miten mies pääsi surusta yli! Adrian selviytyi jopa paremmin kuin hän, Kennethin kuolemasta...
tämmöinen pikku tarina:)
Adrian Bennet on nuori tohtori joka menetti vaimonsa Laura Bennetin sodan aikaan. Mies hakee työtä maaseudun pikkukylästä, sillä entinen rakastajatar(hoitaja sairaalassa) haluaisi naimisiin.
Mary Bennet on Adrianin sisko joka menetti myös aviopuolisonsa, Kenneth Blackin, sodassa. Hän on opettajana hienostoperheessä:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti