William 5-vuotta
Pieni näyte ja ASIAAN!
"Äiti?!" William seisoi ovenraossa ja katsoi kuinka rouva Middlesworth otti pinnit nutturastaan ja levitti kultaiset kiharansa olkapäille. Pojalla oli täsmälleen samanlaiset, vaikkakin lyhyemmät. Muutenkin William oli tullut näöltä enemmän äitiinsä!
Rouva kääntyi katsomaan pikku herraa ja hymyili onnessaan. Esikoisen harmaissa silmissä oli sama pilke kuin herra Middlesworth vanhemmalla oli ennen.
"Niin kultapieni?!"
"Miksi sinä et leiki minun kanssani? En halua sitä vanhaa kaakkia!" äiti käveli poikansa eteen ja kyykistyi tämän tasolle yöpuvussaan.
"Eikö hoitajasi ole mukava?!" hän kysyi silittäen lapsen valkeaa poskea osaanottavana.
"Ei ole... Voinko nukkua sinun kanssasi?"
"Olet jo viiden, kulta! Mene omaan sänkyysi vain", Lauretta Middlesworth suuteli Williamin pieniä, vaaleita käsiä ja työnsi hellästi kohti käytävää. Hän olisi maksanut omaisuuden jos olisi voinut olla enemmän tämän kanssa, mutta Herra ei pitänyt siitä...
"Oletko surullinen, äiti?" William kysyi hädissään nähtyään varjon kapeilla kasvoilla, mutta helpottui kun nainen purskahti iloiseen nauruun.
"Pikkuinen, olen AIVAN kunnossa!"
William hymyili helpottuneen ja kauniit kasvot saivat vanhemman taipumaan.
"tule tänne, kulta! Luen sinulle iltasadun, mutta VAIN yhden!"
William 28-vuotta
William katsoi Catherinen jälkeen varjot silmien alla. Eilen yö olisi saanut yökkäämään ilmankin wicky-lasillista. Kaikki oli käynyt melkeimpä tutussa kaavassa...
Ensin mies oli kuullut, että vaimo oli tunkenut sir Walterin tyttären ja Sofin heidän sänkyynsä, jostain syystä joka ei ollut tälle vielä auennut. Neitsyyden varjelu ei enää paljon auttanut kun HEIDÄN kuollut tyttärensä makasi hautausmaan mullassa.
No, näiden tapahtumien jälkeen Williamin päässä oli roihahtanut mustasukkaisuus ja suunnaton viha. Kuten hän oli viimeiset seisemän vuotta tehnyt hän hukutti surun/vihan wickyyn. Pitkän tauon takia juoma teki tehtävänsä huomattavasti paremmin ja William oli hubbelissa jo ennen pulloon pohjaa.
Seuraavan vaiheen mies olisi halunnut unohtaa, mutta kuten hän oli jo monet kerrat todennut... se oli MAHDOTONTA!
Niimpä, niin... hän oli siis "eksynyt" Cereenin huoneeseen. (Asia mistä hän ei silloin pitänyt, mutta kiitti nyt sydämmestään) Cereen heitti hänet käytävälle ja ILMEISESTI kuningas ja Catherine olivat raahanneet hänet budoaarin sohvalle.
Se mitä muuta kuningas oli tehnyt Catherinen kanssa sai miehen jälleen täyteen raivoa. Tästä olisi voinut tulla jälleen uusi kierre, mutta aamulla se ei tuntunut enää tarpeelliselta.
MITÄ hän voisi enää tehdä?! William oli pyytänyt anteeksi, mutta tiesi, että se ei riittäisi. Hän TODELLA rakasti tuota naista, nyt hän oli varma. Catherinen hymy lämmitti enemmän kuin Cereeni tyhjät sanat, Annen typerä nauru tai Indranin epäröivät silmät. Nyt se hymy oli kadonnut ikävien tahpahtumien takia pirun kauas!
TADAA!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti