Tarinoita Kartanosta

perjantai 15. elokuuta 2014

Evgeniya ja hänestä syntyviä ongelmia

Ensin Williamin kaksoisolentoja maailmalta xD

www.curtisbrown.co.uk
todellisuudessa tässä on Eros Vlahos;)

Joo, ja William näytti tuolta LAPSENA!!!

Sitten on myös Nichols le Moignan jonka kuvia on pirun hankala saada tänne, joten lopetan yrityksen:(

www.childstarlets.com
todellisuudessa tässä on Rosie Taylor-Ritson, mutta NYT hän on Scarlett pienenä<3


"WILLIAM, HÄIVY HELVETTIIN! KAIKKOA IÄKSI SILMISTÄNI, RETKU!" Agrafena kiljui osoittaen käskevästi ulko-ovea. 
"MITÄÄN LASTA EI OLE OLEMASSAKAAN, VUOHI! KUVITTELET OMIASI!" William huusi takaisin ja veti sanojensa päätteeksi syvään henkeä.
"MINÄ TIEDÄN, ETTÄ OLEN OIKEASSA!!!" Agrafena väitti purren huultaan estääksen itkun. Hän oli pulassa, ja William tiesi sen, muttei voinut myöntää!
"KUUNTELE! Jos tuo pitää paikkaansa, se EN ollut minä!" Sir lausui se kuin itsestään selvyyden ja painoi kätensä naisen täriseville olkapäille. 
"OLIT, tietenkin! MIKSI, ET VOI YMMÄRTÄÄ!" Agrafena työnsi turmiolliset kädet pois ja osoitti jo uudemman kerran ovea.
"On sinulla aviomieskin, älykääpiö! Vai onko sänkysi varattu muille!" William tiuskaisi, mutta näytti rauhoittuneen, eikä Agrafenan tarvinnut pelätä lyöntejä, joita sai juuri mainitulta aviomieheltä todella usein.
"Ei, ei ole, mutta ei se hän ole...", Agrafena henkäisi ja tunsi kuinka jokin hänen sisällään värähti. "Se-se po-potkaisi...!"
Williamin kasvot vääntyivät ystävälliseen hymyyn, eikä Agarfena nähnyt ivaa sen takana.
"Kuule, ehkä AVIOMIEHESI voi ihastella moista kanssasi! Minä lähden".
"Ei, EI! Älä mene! Entä jos se syntyy!?" rouva Chaudri parahti.
"Voi, kultapieni! MINÄ EN OSAA AUTTAA!" William lähti raivoissaan ja jätti ulko-oven heilumaan jälkeensä. 

*
"Katso, Sir. Eikö pikku Evgeniya ole suloinen?!" Agrafena nosti ilosta hohtavat kasvonsa Sir William MIddlesworthia kohti. 
Mies vilkaisi nauraen pientä tyttöä joka nukkui äitinsä sylissä rauhoittuneena. Kasvoissa oli jälkiä äidin vaaleista hiuksista, mutta herra Chaudrin voimakkaat piirteet olivat kaukana rusottavista poskista ja nöpönenästä. Williamin ajatukset palasivat kuukausien taakse. Se EI ollut totta, hän EI ollut lapsen isä!
"Eikö hoitajaa löytynyt?!"
"William, sinulla on aivan samanlainen nenä...", Agrafena hiljeni kun Lady Isidora saapui katsomaan pikku-Evgeniyaa. 
Williaam jäi seisomaan vaisuna sivummalle. Hänen katseeensa osui vahingossakin vauvaan. Entä jos Agrafena olikin oikeassa?! Isidora siveli rusottavaa poskea ja sai lapsen avaamaan pienet silmänsä raukeasti. Niiden harmaan sävy sai Williamin värähtämään samoin kuin Agrafena viikko-pari sitten kun oli nähnyt ne ensimmäisen kerran. William!?
Tanssi päättyi ja ihmisiä tuli enemmäni Evgeniyan ympärille. William lähti hitaasti pois ja siirtyi Elizavetan seuraan toivoen, ettei Isidora alkaisi epäillä!!

*
"Olettekos kuulleet, että Chauydrien lapsi oli ''näytillä'' eilisissä tanssiaisissa?!" Lady Boleslava hymyili maireasti ja sai aikaan kikatuspilven.
"Kuten saattoi nähdä lapsi EI VOI OLLA  herra Chaudri!"
"No, kenen sitten!?"
"No, kenen lapsi voi olla kun puhutaan nyt miehistä jotka ovat hyvää pataa Agrafenan kanssa?!" Boleslava virnuili ja sai ohikävelleen Isidoran irvistämään inhosta.
"Oh, Sir Williamko?!" kikatti piiri kuorossa.
"Kuka muukaan?!" neiti Boleslava Bogomolor hihitti ja sai aikaan remakan naurun.
"Minäkö isä?!" William nauroi huvittuneena ja iski samalla silmää eräälle piirissä seisovalle. Tämä kikatti ja niin kikattivat muutkin vaikka syy oli heille tuntematon.
"Oh, älkää kuulostako noin kysyvätä. Te se varmasti olitte!" Boleslava näytti kauneimman hymynsä mutta mies ei edes vilkaissut häntä vaan päästi katseens akarkaamaan jonnekkin aivan muualle. 
"hohoo! Minä EN näytä niin...rumalta...kuin se kakara", William kuiskasi hymyillen vienosti piirissä seisovalle neidolle jonka nilkka sattui näkymään hameen helmojen alta. 
Piiri kikatti, kunnes William hoksasi Klavdiyan sivummalla ja kumarsi naisille anteeksipyytävästi. 
"Pahoittelut, mutta tyttöni taisi saapua", silmän isku lämmitti tuota onnetonta neitosta, joka oli jäänyt seisomaan rinkiin tyypertyneenä keikarin hymystä. 


Kiitos tästä ja huomiseen! Eka kouluviikko oli ja meni enkä voi kuin huoata helpotukseta;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti