Klavdiyan mietteet 100

Klavdiya Markovic asetti jalkansa siveästi ristiin ja asetti hansikoidut kädet syliinsä. Kylmää ilmaa valui koleaan tanssisaliin uusien vierailijoiden mukana. Jokainen toi jalkineissaan lunta lattialle, joka sitten myöhemmin suli petolliseksi lammikoksi johon, joku lady voisi vahingossa liukastua. Kylmät tuulenvireet saivat Klavdiyan hytisemään. Olkapäät sekä kaula olivat paljaana muodin takia, eivätkä 5 alushamekertaa pelastaneet yhtään. Lady painoi kuitenkin hampaat yhteen ja hymyili ruusuisilla kasvoillaan ohikulkeville. Luojan kiitos hän oli tullut ajoissa ja saanut istumapaikan aivan tanssialueen reunalta, mikä takasi tanssiparien saamisen! 

"Saako tähän istua?!" joku kysyi. 

Klavdiya käänsi kasvonsa raukeina äänen suuntaan, mutta muisti pitää pienen hymyn koko ajan yllä. Viha oli kielletty! Hän kohtasi Isidora Kuznetsovin, jonka satumaisen kauniit kasvot tuijottivat häntä pyytävänä. Siro käsi osoitti samettipäällysteistä tuolia Klavdiyan vieressä. 

"Toki, Lady Isidora. se on vapaana minun tietääkseni", neiti hymyili ystävällisesti, vaikka olisi mielummin heittänyt naista jollain. Tuo typerä kana, joka luuli olevansa naimisissa sir Williamin kanssa, vaikka hän, Klavdiya, tiesi, että miehellä ei ollut aikomustakaan naida(mennä naimisiin!) KETÄÄN! William vain flirttaili, viihdytti, suuteli ja heitti nurkkaan muiden hylättyjen joukkoon. Hän oli onneksi ollut viisas ja hypännyt ajoissa pois. Se oli ollut hänen elämänsä viisain teko! 

Isidora istuutui silmissään minä-omistan-kaiken-ettäs-sen-tiedät-ilme. Hän laski käsilaukkunsa tuolinjalan viereen ja käänsi katseensa ovea kohti.

"Saako udella seuraasi ensimmäiseen tanssiin?" Klavdiya kysäisi toivoen, ettei katkeruus kuuluisi äänessä. 

"Toki! Sir Eduard Ivanov tarjoutui pariksen tänään", isidora lausui"Entäs sinun parisi?"

"Hän pyysi, että se pysyisi salaisuutena loppuun asti", neiti Markovic hymyili vienosti kun toinen näytti tyrmistyneen. 

"Jännittävää", Isidora tuhahti täysin kyllästyneenä mammeroon seuraansa.

Markovicin teki mieli huutaa: "Häivy Williamisi kanssa sänkyyn ja heitä tuo siveys nurkkaan! Sitähän sinä haluat, typerys!"

Klavdiya hoksasi ihmismassassa Herra Middlesworthin, mutta ei voinut paetakkaan kun tämä olisi hänen patnerinsa. Isä, joka sitoi hänet mieheen, oli typerä kun kuvitteli heidän olevan rakastuneita. Ei mies edes tiennyt sanaa TUNTEET saati RAKKAUS. 

Sir William käveli heitä kohti kasvoillaan omahyväinen ilme. Nuo turmiolliset silmät katsoivat häntä, tai hänen kaula-aukkoaan intohimoa täynnä. Ällöttävää!

"Lady, olen hiukan myöhässä, mutta se tuskin haitannee", Williaam kumarsi ja Klavdiya tunsi huulten hipaisevan nilkkaansa. IDIOOTTI! 

Isidora tuijotti miestä kysyvänä ja saikin tämän katseen. Nopeaa silmäniskua ei olisi tyhmempi huomannut, mutta Klavdiya oli osannut jo odottaa sitä. 

"Tanssi alkaa pian, menemmekö?!" Klavdiya nousi arvokkaasti ylös ja sai Williamin huulet , vaivääntymään hymyyn. 

"Toki", mies tarjosi käsipuolensa ja johdatti naista kauemmaksi rakastajatar n:o ykkösestään.

"Isäni lähtee huomenna", klavdiya kuiskasi nojautuen herran olkapäähän, etteivät muut kuulisi.

"Ah, hetki jota olemme odottaneet", William virnisti silitellen käsikoukussaan olevaa kättä. "Sinua tulee ikävä".

"et arvaakkaan kuinka suuret tunnontuskat sisälläni pyörivät", nainen ivasi. 

"Saat hyvästellä minut oikein kunnollla", William katsoi leimuavilla silmillään kreiviitären hurjistuneita kasvoja. 

"Kehtaatkin, renttu! Minä en ryhdy kumppaniksesi enää IKINÄ!" Klavdiya sähähti, mutta samalla häntä alkoi naurattaa. Miehet ovat niin typeriä, varsinkin William! Niin varmoja täydellisyydestään.

"Suostut lopulta, vai pitääkö sinua suostutella?" William kuiskasi ladyn korvaan ja tuli suudelleeksi korvanlehteä kuin puolivahingossa. Sir teki niin aika usein, eikä Klavdiya hätkähtänyt enää, vain katsoi pahasti. 

"Minä en ole enää leikkikalusi!"

Catherine saisi Klavdiyasta hengenheimolaisen xD