kuunnelkaa, fiilistelkää jaa kuvitelkaa se vanhemman herra Middlesworthin laulamaksi:)
Will istui sängynlaidalla ja roikotti jalkojaan, jotka ylsivät juuri ja juuri maahan. Nick istui lattialla häntä vastapäätä ja otti aina välillä "huomaamattomasti" yhden mantelin vieressään olevasta lasi kiposta. Scarlett oli kietonut kätensä Willin harteille lohduttavasti.
"Hän ei tarkoittanut sitä, Will", Scarlett vakuutti.
"Hiin huuri!" Nick vakuutti suu täynnä mantelia ja sai sängyllä istuvan kaksikon katsomaan itseään.
"En minä ole mikään retku!" Will parahti"Ja mitä sekin tarkoittaa?!"
Eipä tiennyt poika, että pian joka ikinen yhdistiäisi tämän sanan häneen!
"Et tietenkään ole!" Scarlett vakuuttin ja Nick nyökytteli.
"Isä väitti, ettei minua voi päästää mihinkään!" Will jatkoi raivoissaan tyrannisoinnista jonka kohteeksi oli joutunut.
"Miksi ei?!" Nick kysyi suuttuneena jo itsekkin. Jos joku haukku Williä, tämä haukkui myös häntä!
"Koska olen kuulemma koko ajan pahanteossa! En ole tehnyt juuri mitään!" Scarlett silitti ruskeita kiharoita hymyillen hellästi. Harmaiden silmien vihainen katse ei kuitenkaan rauhoittunut.
"Olen VARMA että isä satuttaa äitiä! Miksi muuten hän olisi vain hiljaa!?" poika tuntui puhuvan vain itselleen, eikä Scarlett viitsinyt kertoa juorua jonka oli kuullut Neiti Bettyn kertovan äidilleen.
"Meidän pitää kostaa tämä jotenkin", Scarlett ja Will huudahtivat yhtäaikaa ja katsoivat toisiinsa innoissaan.
Nick huokasi uupuneena, mutta kumartui ystäviensä puoleen osittain kiinnostuneena. Will osasi keksiä parhaat jekut ja Scarlett oli aina innokkaana auttamassa.
"Mutta miten?!" Will huokasi ja alkoi jo näyttää turhautuneelta. Ilme oli tuttu hänen hoitajalleen, kotiopettajattarelleen ja isälleen. Äiti ei saanut koskaan todistaa sitä, sillä Will palvoi äitiään yli kaiken!
"Mitä isäsi vihaa sinussa eniten?!" Scarlett kysyi mietiskelevä ilme suloisilla kasvoillaan.
"näytätkin aivan naiselta! Sinusta ei ole mieheksi!" Will kuiskasi ja vilkaisi kavereitaan riemastuneena.
"No?!" Nick kinusi tietoa tuon ilmeen taustalle.
"Minähän en leikkaa hiuksiani enää IKINÄ!" poika huudahti ja näytti päättäväinen ilme naamallaan aikuisemmalta kuin äsken.
"MAHTAVAA! Will, sinä keksit sen!" Scarlett hihkui ja nousi sängyn päälle seisomaan.
"Nyt on pähkinäkierroksen vuoro!" Nick tiesi ja ojensi kulhoa muillekkin.
"Minun PITÄÄ mennä!" Will huusi itku kurkussa. Hänen harmaissa silmissään kiilteli kyyneliä ja ennen niin pitkät kutrit oli leikattu lyhyiksi. Missään ei ollut jälkekään pikkuisesta pojasta.
"Eikä pidä, jää tänne! Minun kanssani!" Scarlett huusi itku-potku-raivarin partaalla.
"En, minä MENEN!" Will huusi, mutta nainen tarttui häntä kädestä ja piteli siitä kiinni kaikin voimin.
"Ota minut sitten mukaan, Will! Minä rakastan sinua!" Scarlett parkui ja riuhtoi miestä itseään sekä Linnaa kohti.
"Etkä rakasta, typerys! Minä en VOI ottaan sinua mukaan!" Will väitti ja yritti pyristellä kättään irti. Scarlett pystyi näyttämään kauniilta jopa kasvot märkänä kyynelistä ja hiukset sekaisin aamuisesta herätyksestä. Kynnet pusertuivat miehen paljaaseen käsivarteen välittämättä kivusta, kunhan mies ymmärtäisi!
Will tiputti vihreän pikkutakkinsa sekä kuluneen matka-arkkunsa pöllyävälle hiekkatielle ja työnsi naisen kovakouraisesti maahan. Scarlett kaatui polvilleen hiekalle ja tunsi kuinka kämmenet täyttyvän pienistä haavoista. Niitä kirvalsivät pienet kivet, mutta rakkaus peitti kaiken alleen. Will otti tavaransa raivoissaan, mutta naisen kyyneleet ja tyrskähtelevä itku saivat hänet pysähtymään. Vaalean sininen leninki oli pölyisenä tiestä ja ruskeat laineet pörröttivät surkeiden kasvojen kehyksinä.
"Minä palaan kyllä takaisin", Will kuiskasi hiljaa, mutta ääni värisi niin, että siitä oli hankala kuulla kuin pientä vikinää.
"Will!" Scarlett parkui, mutta mies kääntyi kohti mutkaa, joka peittäisi Linnan taakseen ja päästäisi hänet häkistä, jonne oli meinannut iäksi jumittua.
Will huokasi syvään ja tunsi kuinka "Will" katosi ja tilalle jäi vain ammottav tyhjyys, jonka keskellä kyhjötti jotain verille raavittua, joka ei ollut varma voisiko nostaa päätään. Hän lähti kävelemään sokeana eteenpäin, kunhan pääsisi pois.
Scarlett jäi istumaan hiekkatielle kädet ruhjeilla. Hänen nyyhkytyksensäkin hiljeni lopulta, eikä missään kuulunut enää ääntäkään. Kukaan ei koskaan saisi tietää...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti