TARINAPOMMI!

Nyt tarinoita kahdelta viikolta, ellei toisin mainita ne kertoo herra Williamsonista:D

"Milena , älä kerro kellekään!" Isidora Kuznetsovin mustat hiukset lepattivat kevyesti viileässä yöilmassa, jota tulvi käytävälle avonaisesta ikkunasta. Hän näpräsi hermostuneena yöpukunsa pitsihihaa, ja loi hermostuneita katseita käytävän kumpaankin suuntaan.

"Enkö saisi kertoa, että sängyssäsi on vieras mies?!" pikkusisko kysyi. Hän kiersi omia kutrejaan sormensa ympärille. Pieni, mutta voitokas hymy nousi tahtomattakin nuorille tytön kasvoille. 

"Tuttuko tämän miehen pitäisi olla?!"toinen ivasi hysteerisenä. Lievä paniikki alkoi nousta Isidora-paran päähän. Se, että Milena tiesi Williamista EI ollut hyvä juttu!

"Ei, mutta rikas", sisko irvisti viitaten ikuiseen rahapulaan ja isosiskonsa vanhoihin vaatteisiin joita joutui käyttämään kun uusiakaan ei ollut tiedossa. Se kaiversi häntä yhtä paljon kuin ulkonäkö joka hävisi Isidoran heleydelle 5-0.

"Kerrotko vai pidätkö suusi tukossa?!" tumma kaunokainen sähähti hilliten halunsa tukistaa "Miliä".

"Kuka se mies on?" Milena tivsi.

"Jos kerro, et puhu isälle, tai kenellekkään muule mitään!" Isidora näpäytti.

"Sovittu", Milena hymyili kuin pirullinen enkeli. Isidora rypisti kulmiaan miettien kiristys vaihtoehtoja.

"Jos kuitenkin kerrot isälle, sanon, että suutelit herra Ivanovia eilen tanssiaisissa".

"Joo, joo typerys! Kerro vain", Milena ärähti punastuen helakasti. 

"Dora-kulta, mitä sinä täällä teet?", kuului yhtäkkiä ääni, jonka Isidora olisi halunnut viimeisenä kuulla sillä hetkellä.

William Middlesworth(salonkileijona) pelmahti kynttilänvalossa kylpevälle käytävälle kiharoitaan haroen, komeilla kasvoilla uupunut ilme.

"William?!" vanhempi sisar parahti. Hän vilkaisi nolona Milenaa, jonka naamalle oli hiipinyt järkytys, jollaisen saattoi nähdä nuoren neidon kasvoilla kun tämä näki ensimmäistä kertaa puolialastoman miehen.

"ööö, hei neiti", keikari kumarsi syvään hoksattuaan ylimääräisen. Isodora ei kyennyt näkemään miehen ilmettä, mutta hän uskoi sen lähenevän kauhua. 

"Tulin juuri hakemaan takkiani, joka saattoi jäädä tänne tanssiaisista", William jatkoi vielä kun Milena ei näyttänyt lämpenevän näylle.

"Teillä ei ole paitaa", Milena sai vihdoin kuiskattu. 

"Doran" teki mieli nauraa ontuvalle tarinalle, vaikka olikin kyse vakavasta asiasta. Herttuan kasvot täyttyivät hämmennyksestä. Hän vilkaisi itseään nopeasti tarkistaakseen pitikö väite paikkansa. Katse ohitti paljaan rintakehän ja suorat housut oikealla paikallaan. 

"Kappas", sir mutisi hymyillen vienosti "Toivon mukaan asia ei häiritse".

"Milena, William kompastui sisäkön vesisankoon ja hänen paitansa kastui. Herra otti märän paitansa pois, että se ei katselisi takkiakin. Olin juuri ohjaamassa häntä ulos, mutta herra sammui ja raahasin hänet sänkyyni ja...", Isidora pälätti nopeasti. William katsoi häntä kysyvästi, mutta suu oli vääntynyt pidätellystä naurusta. 

"Hahmotin, tämän kyllä jo!" pikkusisko sanoi närkästyneenä. Hänen katseensa ajelehti tahtomattakin mieheen, jonka komeissa kasvoissa oli jotain vastustamatonta. "Mutta en kerro, jos sinä et kerro, että...".

"Ymmärretty", Isidora hymyili helpottuneena ja puhalsi lipaston päällä olevan kynttilän sammuksiin merkiksi keskustelun päättymisestä.

Milenan askeleet kuuluivat katoavan kulman taakse. Neiti huokasi helptuksesta ja avasi huoneensa oven herralle. 

"Eihän hän kerro?" William varmisti vielä, epäröiden. 

Isidora kääntyi katsomaan kilttejä kasvoja sekä niissä leimuavia silmiä. Silmiä, joita katsoessa hän tumsi olevansa turvassa.

"Ei, sillä minulla on tietoa jolla kiristää!" neiti iski silmää luottamuksellisesti ja sai palkinnoksi suukon, jota oli toivonutkin.