Tarinoita Kartanosta

torstai 7. elokuuta 2014

Williamin hyvin harvinaiset ajatukset

William nojasi huvilan valkoiseksi maalattuun kaaiteeseen ja katsoi sadepisaroita joita ropisi tummista pilvistä saaveittain. Katon alla oli mukava katsella tuota kaikkea ja nauraa huvittuneena. Edes kurja sää ei poistanut leveää hymyä, joka teki komeista kasvoista lapsekkaat. William ei olisi IKINÄ uskonut, että aikaa myöten Catherine Bonsdroff olisi niin...kaunis. Pakko neidin oli olla kaunis, ei mies ainakaan keksinyt mitään muuta syytä outoon hullaantumiseen. Onnekis hän osasi peittää sen paremmin kuin kuusi vuotta sitten. 
Anne Romanovin viehättävä hymy oli saanut hänet sekaisin! Rakkaus oli tehnyt hänestä orjan ja Annen yksityisen vieterinuken, jonka alistumiselle rouva saattoi nauraa kätensä takana. Rakkaus teki ihmisestä sokean, sen sir tiesi nyt. Siksi piti olla varovainen mokoman tunteen kanssa. Mitä siitäkin tulisi, jos hän ryhtyisi jälleen orjaksi! ja vieläpä Catherine Bonsdroffin! 
Mutta kuitenkin William halusi uskoa, että neitikin välitti hänestä niin kuin hän neidistä. Oli se rakkautta, tai ei, William halusi nähdä Catherinen kasvot koko ajan, kokonaan itsellään. 
Ei neidillä tuntunut olevan vientiäkään, paitsi Sir Scott, mutta Williamhan voitti tämän jo näön perusteella. 
Hän ei antaisi periksi ennen kuin Catherine olisi hänen kokonaan! Entä jos näin ei kävisi?
Hän lähtisi pois, takaisin Intiaan ja aloittaisi elämän Indarnin kanssa. Ennen niin viehättävä ajatus alkoi etoa Williamia. Miten hän VOISI olla ilman Catherinea jossain tuppukylässä, ilman...Rakkautta?!


Ei olisi uskonut tätäkään todeksi:D
Nyt Annen käsitys...Williamin rakkaudesta;)

Anne kietoi kätensä Williamin kaulalle, ettei tulisi tippuneeksi. Miehen kädet pitelivät häntä sylissä ja niiden kosketus tuntui polttavan kuumalta yöpuvunkin läpi. 
Ronald ei ollut KOSKAAN suudellut tuolla tavoin tai katsonut kuin alistunut koiranpentu omistajaansa. 
Välillä se pelotti. Tuskin Jumalakaan oli luonut miestä lankeamaan naisen jalkojen juureen kuin musta orja. Valmiina kuulemaan käskyn, jotta voisi toteuttaa sen mitä nöyrimmin. 


Catherine ei halunnut tietää:D Mutta neiti Betty kyllä:)

2 kommenttia:

  1. Eipäs olisi uskonutkaan! :) Mutta ihan vain vinkkinä Williamille: sanos tuo ääneen vaimollesi ;)

    VastaaPoista