Gabriella vilkaisi kiinnostuneena lähestyvän miehen suuntaan kurottaen vaistonvaraisesti korjaamaan nutturaansa. Miehen iho oli tumma, mikä erottui valkoista kauluspaitaa vasten vain edukseen. Ensimmäistä kertaa aikoihin mies sai Gabriellan sydämen pamppailemaan jännityksestä, värinä sai hänet hymyilemään entisestään kun mies pysähtyi hänen eteensä.
"Iltaa, neiti", ääni oli sametinpehmeä ja taustalla kaikui kaukaisten maiden temppelit.
"Iltaa, sir", Gabriella kiirehti lausumaan.
Mies hymyili ja istui hänen vieressään olevalle tuolille.
"Mikä on nimenne?" mies uteli. Mustat hiukset harottivat eri suuntiin...
"Ah! Öhh...Gabriella...siis, anteeksi! Heh. Lady Gabriella...Rotmeteller", epäröinti sai naisen helakan punaiseksi.
"Rotmeteller?! En olekaan kuullut sitä nimeä aikaisemmin...", mies mutisi katsoen tummilla nappisilmillään toiseen.
"Olen nummilta vain käymässä täällä. Palaan viikon päästä takaisin", Gabriella kiirehti selittämään eikä mistään olisi uskonut tämän olevan naimisissa nummilla olevan kuninkaan kanssa.
"Mutta, hyvänen aika! enhän minä ole esitäytynyt!" mies naurahti iloisesti tarttuen "neidin" käteen.
"Gautama Misra, palveluksessanne", hän suuteli naisen hansikoitua kättä ehkä aavistuksen liian kauan, mutta kukaan ei tuntunut kiinnittävän heihin huomiota.
"Oletteko kaukaakin?!" Gabriella loi mieheen keimailevan katseen, jonka vaikutus oli yllättävä.
"Tuletteko vaimokseni, Gabriella!" herra Gautama huudahti ja polvistui oitis ladyn eteen pideleen edelleen kädestä kiinni.
"Sir!" Gabriella parahti suu auki, silmät järkytyksestä laajenneena. Hän tunsi katseet selässään eikä kyennyt sanomaan muuta. Hänhän oli jo naimisissa!!!
"Minä rakastan teitä sydämmestäni! Vishnu on sen minulle sanonut, heti kun teidät näin!" Gautama vannoi.
"Mu-mutta...", Gabriella ähki. Hän olisi halunnut vastata myötävästi, mutta Geibriel...
"Oi, vastatkaa kyllä!"
"Ky-Kyllä, Gautama", Gabriella ähkäisi tietämättä oikein itsekään mitä tarkoitti.
Gautama nousi hymyillen ylös ja suuteli nykyistä kihlattuaan hetkeäkään epäröimättä.
"Rakastathan sinäkin minua!? Vishnu on meidät luonut yhteen, rakkaani", hän mutisi vetäen toisen mukanaan salongista ja katseiden edestä.
"Ra-rakastan", Gabriella henkäisi miehen kainalossa, tietämättä pitikö nyt itkeä vai kiljua kauhusta!
Mutta kyllä hän rakasti tuota miestä, herra Misraa! Ainakin enemmän kuin Geibrieliä, sitä itsekästä sikaa!
"Meistä tulee niin onnellisia", Gautama kuiskasi kun he saapuivat syksyiselle pihamaalle, vaunujen täyttämälle kartanon edustalle.
"Mi-minne me menemme!?" Gabriella kysyi vilkuillen miehen komeaa profiilia sekaisin päästään.
"Kotiin, armaani. Jos se käy sinulle?!" Gautama kääntyi hänen puoleensa hymyillen suloisesti.
"Kuule...minä olen jo naimisissa", Gabriella kiljaisi yhtäkkiä.
Koko ilta tuntui pysähtyvän, jopa puista tippuvat ruskasta kirjavat lehdet ja harmaat pilvet taivaalla. Gautama piteli naisen epätoivoisia kasvoja käsissään oma naama kylmän vakavana.
"Puhutko totta, rakkaani?"
"Mi-minä olen niin pahoillani, Gautama", Gabriella antoi kyynelien valua, mutta mies pyyhki ne hellästi pois.
"Minä rakastan sinua, ja sinä minua. Eikö niin?!", Gautama kertasi kuin koe kysymystä.
"Ni-niin, mutta minä olin typerä ja menin naimisiin hänen kanssaan kun oli pulaa rahasta ja...", Gabriella alkoi selittää näkemättä kyyneleittensä läpi toisen kasvoja selvästi.
"Tämä on Vishnun tahto, rakkaani. Meidät on tarkoitettu yhteen! Sinä voit erota! Se on varmasti Brahman sallima!"
"Erota?! Geibrielistä?!" Gabriella henkäisi ja suuteli sitten Gautamaa iloisena. "Niin minä teenkin...".
Gautama Misran inspiroi:
Emma-mangasta oleva Hakim<3 <3 <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti