Tyttö nojasi lapsekkaan pyöreää päätä käsivarsiinsa. Utuinen katse ajelehti kaukana horisontissa. Tytön kaksi pitkää, vaaleaa palmikkoa ylsivät melkein lanteille ja vaaleanpunainen leninki peitti nilkat juuri ja juuri. Hän katsoi ikkunasta syksyistä pihamaata vaikuttaen mietteisiinsä vaipuneelta. Felicityn olisi tehnyt mieli säikäyttää siskonsa, mutta hän nieli mielihalun sillä Gabriella olisi kuitenkin juossut kantelemaan äidille.
"Gabriella! Mitä sinä teet!?" Felicity kiljaisi salongin ovelta ja sai pienen martyyrin nakkelemaan niskojaan ikkunan luona.
"Oletko kateellinen kun sain uudet kengät äidiltä, mutta sinä et saanut MITÄÄN!?" Felicity nauroi ilkikurisesti tietäen lällätelyn saavan Gabriellan itkun partaalle.
"Isä ei antanut sinulle koskaan mitään", Gabriella tuhahti katse edelleen ulkona juoksevissa hevosissa.
Felicity tuijotti siskonsa selkää tyhmänä. Oli totta, että Gabriella oli ollut isän lellikki ennen kuolemaansa, mutta ei sillä voinut lällätellä! Kuitenkin se sattui tyttöön paljon.
"Sain häneltä tämän mekonkin, ja hevosen", nuorempi neiti muistutti kääntyen isosiskonsa puoleen.
"Sanot noin, sillä olet kateellinen kun minä saan rakakuskirjeitä, mutta sinä et!" Felicity tukahdutti kivun satuttamisella ja antoi virneen levitä kasvoilleen.
"Minä en kaipaa kirjeitä Wililtä! Hän on yhtä itsekäs kuin sinä, aina nokka pystyssä! Isä sanoi, että nenä jää pystyyn, jos vain haukkuu muita!" Gabriella kiljui ja ryntäsi huoneesta siskonsa ohi. Pienet nyrkit pyyhkivät kyyneleitä pois tytön kirmatessa käytävälle.
"Arvatkaa mitä hän sanoi!? Scott väitti osaavansa ratsastaa kovemmin kuin sinä, Nick!", kuului riehakas ääni, joka sai Gabriellan aina täyteen suuttumusta.
"Oikeasti!? Se ylimielinen liero!"
Gabriella pysähtyi kasvot punaisina häpeästä sekä vihasta. Tuttu kolmikko: Scarlett, Will ja Nick; seisoivat käytävällä nauraen kovaan ääneen. He olivat paljon pitempiä kuin Gabriella, mikä sai tytön tuijottamaan varuillaan. Will nojasi käytävän seinään kädet taskuissa ja kultaiset kiharat roikkuen vallattomina sirojen kasvojen ympärillä. Nick ja Scarlett nauroivat kovaan ääneen jollekin. Nauru sai Scarlettin näyttämään keijulta, Gabriella ajatteli. Nick oli vähän pyöreämpi kuin kaksi muuta, mutta hänellä oli kilteimät kasvot!
"Sinä voittaisit Scottin mennen tullen!"
"Se ukko nyt tippuisi jo hevosen selästä vanhuuttaan", Will virnuili, Scarlett nauroi Nickin kanssa yhteen ääneen. Kun Scarlett kutitti Williä lanteilta tämäkin alkoi nauraa muiden mukana.
"Kuule, höröttäjä!" Gabriella kiljaisi niin kovaa kuin pystyi ja sai kolmikon katsomaan itseään. Will nosti ylimielisesti kulmiaan.
"Sisko on tuolla salongissa, että voit mennä nuolemaan häntä!" tyttö sai kimitettyä.
Will punastui helakasti ja toiset kaksi kääntyivät katsomaan ystävänsä reaktiota kiinnostuneena. Scarlett kyllä näytti enemänkin mustasukkaiselta.
"Ole sinä hiljaa, kakara! Etkö tiedä, ettei vanhempiaan saa haukkua!?" Will puhisi. Kasvoille laskeutui ilkeä hymy, mikä sai Gabriellan puristamaan kädet pelosta nyrkkiin.
"Annan sinulle opetuksen, apina!"
"Ei! Älä!" Nick huudahti ja astui Gabriellan eteen. "Älä ole tyhmä, hän on vain vauva".
Vauva nimi ei erityisemmin miellyttänyt tyttöä.
"Tule, Will. Nick! Mennään", Scarlett mutisi harmissaan Nickin väliintulosta. Hän tarttui Willin käsivarteen. Nickin juoksi ystävänsä kiinni taputettuaan Gabriellaa ensin lempeästi päälaelle.
terveisin badding somerjokea n. tunnin kuunellut heppu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti