William lukitsi oven varmuuden vuoksi ja käänntyi huokaisten helpotuksesta. Nyt Brianne oli jäänyt oven taakse valituksineen ja oli vain hän ja Cereen, ja pitkä lämmin ilta...
He voisivat istua koko yön joen töyrällä ja vain puhua! Hän kääntyi ympäri valmiina iskemään siilmää neidille avonaisen ikkunan luona...
...
...
"William, mitä sinä siellä seisot?"
William värähti hereille ajatuksistaan ja rutisti valokuvan nyrkkiinsä.
"E-en mitään, kulta. Pyörrytti vain ei muuta", herttua valehteli ja kääntyi vaimonsa puoleen.
"Pyörrytti?! Mikä sinun on?!" Catherine kiristi aamutakkinsa vyötä valmistautuen kävelemään keittiöön hakemaan mustaa kahvia.
"Ei mikään", herttua hymyili ja käveli toisen eteen.
Mielessään hän käski itseään unohtamaan asioita, joille ei mahtanut enää mitää. Catherine oli ensimmäinen ihminen, joka sai hänet tosissaan häpeämään Venäjän rilluvuosia ja Intian kapakkasuhteita. Nyt ei enää riittänyt, että hän yksin unohti ne, sillä Catherine voisi saada ne tietoonsa jostain ja silloin hänen sanansa eivät riittäisi alkuunkaan.
"Lähden hakemaan juotavaa, älä pyörry sillä aikaa", Catherine hymyili kääntyen ovelle päin, mutta miehen käsi tarttui häntä ranteesta ja pysäytti keskelle huonetta.
"Älä mene", heti sen sanottuaan William katui sanojaan. Miten hän onnistuikaan kuulostamaan niin avuttomalta?!
"Haen kahvia. Istu sillä aikaa alas ja hengittele syvään. Kyllä sinä sen aikaa selviät", Catherinea näytti naurattavan.
William mutisi jotain myöntymykseksi ja rojahti sänkyyn vatsalleen. Hän pusersi silmät kiinni ja toivoi voivansa piilottaa kaiken entisen muilta. Miksi Cereenin piti tulla juuri tänne!? Miksi joku päättti ottaa kuvat lipaston laatikosta!? Miksei Joe voinut kuolla Amerikoissa ja jättää hänet rauhaan!? William tunsi jonkun silittävän kiharoitaan ja suutelevan päälakea lohduttavasti, kuten...Isidora oli joskus tehnyt...
"Catherine?!" William nousi kiireesti istualleen, mutta huone oli tyhjillään. Kukaan eii kurkkinut ovien takana tai piilotellut sängyn alla.
"Mahtavaa! Nyt alan jo kuvitella omiani!" herttua tiuskaisi epäuskoisean ja upotti komeat kasvonsa tyynyn lohduttavaan pintaan.
Aamulla parempaa/viisaampaa:) Tää on kirjotettu pari päivää sitten 11 aikoihin ja muuttelin sitä sitten vähän kun teksti oli melko...no...takkuilevaa;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti