Tarinoita Kartanosta

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Vahinkoja sattuu

Klavdiyalta pääsi itkuinen parahdus, joka sai Williamin lehahtamaan hänen vierelleen. Käytävä oli valaistu monin kynttilöin ja muutamia ihmisiä käveli sitä pitkin, olihan kyse kalliin hotellin käytävästä! Sitä paitsi alakerrassa pidettiin tanssiaisia. 
"Ei hätää, Isidora, minä autan", Williamilta pääsi. 
Klavdiya vetäytyi vasten käytävän seinää. 
"Kuka Isidora!" hän huudahti ja sai Williamin aukomaan tyhmänä suutaan. 
"Serkkuni".
"Sinä valehtelet!" Klavdiya intti potkaisten lähestyvää keikaria kivuliaasti nilkkaan. 
"Olen vain väsynyt ja sekoitin asioita".
"Siis rakastajattaria?!".
"Sinä olet kauhean epäluuloinen", William ärähti. 
"Minä tiedän!" Klavdiya lausui arvokkaasti vaikka herttua oli taas luikerrellut itsensä kirotun lähelle. Ja nuo kirotut huulet ja silmät, ne vain odottivat hänen nenänsä edessä jotta voisivat huumata yhden viattoman naisen täksi yöksi!
"Mitä sinä luulet tietäväsi?!" William nosti kulmiaan kysymyksen tehostamiseksi ja nojasi molemmilla käsillään seinään niin, että Klavdiya jäi hänen pieneen häkkiinsä. 
"Tiedän, että Agrafena vietti viime yön huoneessasi", Klavdiya kuiskasi ja huomasi kuinka harmaat silmät kapenivat aavistuksen. 
"Mistä sinä tuollaisia valheita kuulet?"
"Rouvalta itseltään", Klavdiya valehteli yrittäen itsepintaisesti päästä ansastaan pois.
"Todellako, oletpa taitava urkkimaan tietoja, kultaseni".
"Onko hänen lapsensa sellainen...vahinko?!" Klavdiya puhisi ja sai mieheltä kivuliaan luunapin poskelleen. 
"Jospa vain pidät suusi tukossa, niin et tule haukkuneeksi viattomia. Ja jos joku väitteistäsi leviää minä kerron tästä!" William uhkasi ja kaivoi taskustaan rypistyneen kirjeen. 
Klavdiya nappasi sen poski kirvellen. 
Rakas, William, kai me näemme taas pian!? Minulla on niin ikävä sinua!
Klavdiyasi

"Sinä saakutin roisto!" Klavdiya tuli sanoneeksi ja läiskäytti miehen kasvoja kaikin voimin. 
"Eikö ole suloinen kirje",William virnuili napaten lähestyvää ikukättä ranteesta. estäen lyönnin.
"Olet INHOTTAVA!"Klavdiya rääkyi potkien kaikin voimin miehen jalkoja. 
"mutta et voi vastustaa...tätä", William pakotti Klavdiyan suudelmaan, joka sai naisen rauhoittumaan. Kunhan kirje ei leviäisi! Miten hän olikaan ollut tyhmä ja antautunut itse pirulle!


Joo, jos joku tuttu lukee tätä niin puhelimesta on akku loppu eikä se jostain syystä lataudu joten minuun ei saa yhteyttä!:(

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti