"Äitii!!" pikku poika juoksi vastaan linnaan palannutta pariskuntaa, jotka olivat kumpainenkin pukeutuneet mustiin vaatteisiin sillä he olivat tulossa hautajaisista(ja vaikka kumpikaan ei kuollutta erityisemmin kunnioittanut tämä oli hyvä tapa!).
Nainen heitti kantamansa hatturasian sorapolulle ja kirmasi lastaan vastaan pidellen painavaa hameenhelmaa ylhäällä. Hänen suuri hattunsa tippui matkalla ja vaaleat hiukset aukesivat leviten sievien kasvojen ympärille.
"Äitii!!" poika kiljui hypäten naisen syliin. Hänen polvihousunsa olivat kurassa ja valkoinen kauluspaita oli kokenut saman kohtalon.
"William!" Äiti painoi otsansa lapsen otsaa vasten kannatellen tätä kevyesti halauksessaan. "Minulla on ollut kauhea ikävä!"
"Ja minulla kanssa", William vakuutti hymyillen leveästi. Pojan kasvot olivat jumalaisen kauniit, eikä silmien sädehtivä katse jättänyt ketään kylmäksi.
Äiti silitti tämän kultaisia kiharoita, jotka olivat reissun aikana venähtäneet melkein olkapäille. Nämä kaksi olivat täysin samanlaisia, siroista kasvoista leveään, lumoavaan hymyyn.
Isä saapui heidän rinnalleen naisen pudottama lierihattu päässä. Kolmikko nauroi samaa voimakasta naurua. Äiti laski Williamin maahan ja tämä tarttui isäänsä kädestä vetäen tätä polkua eteenpäin. Nainen nauroi riehakkaasti ja mies hymyili vaimolleen hellästi asettaen hatun takaisin oikean omistajan päähän.
Tapahtumia seurannut kreivitär Isabell hymyili viekkaasti kuin olisi aavistanut mitä perheelle kävisi. Rouva lähti kävelemään toiseen suuntaan kyhäillen juorua jonka voisi kertoa Neiti Bettylle. Se nyt ainakin oli varmaa, että Rouva Middlesworth oli saanut siirrettyä kukoistavat kasvonsa periälle, mutta eihän se mitään pelastanut! Kauneiden lisäksi tarvittiin viisautta, mainetta ja rahaa, ne olivat elintärkeitä!
"Scarlett!!" Will juoksi ikäistään tyttöä vastaan. Toinen nauroi sievilä kasvoilla niille pikkuhiljaa ilmestynyttä viekkautta, joka oli reitti naiseuteen(sanoi mami;)).
"Niin, herraseni?!"
"Minun pitää karata! NYT!" poika henkäisi pysähtyen vihdoin Scarlettin eteen. Tämä tuijotti häntä suu typeränä auki, silmät laajenneina ällistyksestä.
"Mi-miksi? Tänään on tanssiaisetkin!" tyttö muistutti vilkaisten ilman takkia heiluvan pojan siistejä vaatteita ja omaa vaaleanpunaista leninkiään.
"Sanoin jo Nickille. En kestä isää enää, mutta tulen kyllä takaisin!" poika kiirehti muistuttamaan.
"No, hyvä on sitten! Vaihdan vain kengät, mennään sitten", Scarlett hymyili jo hiukan mieltä kiehtovalle ajatukselle KARATA Willin kanssa...
"Ei, et sinä. Lähden yksin, Scarlett", Will korjasi tajuttuaan toisen sanat.
"Yksin?!" tyttö yritti olla suuttumatta. Tämä oli ennenäkemätöntä!
"Niin. Hyvästi", Will suuteli ystäväänsä nopeasti suulle ja juoksi sitten tämän ohi.
Illan pimeys nieli hahmon nopeasti ja Scarlett jäi seisomaan puutarhaan käsi suullaan. Hän oli saanut ensisuudelmansa...Williltä<3
"Isidora!" William henkäisi yllättyneenä katsoessaan Agrafenan pitelemää hiusneulaa, jonka nainen oli löytänyt rakastajansa yöpöydältä.
Agrafena käänsi tyrmistyneet kasvonsa herttuan puoleen puristaen neulaa rystyset valkoisina. William muisti kuinka Isidora oli irrottanut sen toissa iltana hiuksistaan eikä ollut tietenkään älynnyt ottaa sitä mukaansa.
"Etkai vain tarkoita Isidora Kuznetsovia?!" Agrafena näytti kierolla tavalla huvittavalta istuessaan alushameessa ja korsetissa sängyn päällä. William hymyili punastuen helakasti.
"En, en tietenkään".
"Vaan?!" Agrafena nousi vuoteelta äänen kohotessa vihan voimasta.
"Siskoni! Hänen nimensä on Isidora", William kiirehti sanomaan nousten myös ylös. Paljasta rintakehää välkkyi avatun kauluspaidan alta.
"Kuinka julmetun monta siskoa sinulla on?! Etkö tiedä, että sukurutsaus on kiellettyä, rakastaja?!"Agrafena huusi, mutta William keskeytti puheen painamalla kätensä naisen suulle.
Agrafena pisti kättä hattuneulalla saaden taas vapauden hengittää.
"Perkeleen akka! Älä ala käyttäytyä väkivaltaisesti!" William karjui vielä kovempaa kuin "kumppaninsa" hetki sitten.
"Kuinka usein käyt naisissa kun hiusneulojakin jää kiireessä yöpöydälle?!"kreivitär ivasi inhon noustessa päähän. Hän unohti kokonaan miten hurmaava William oli vielä hetki sitten ollut j miten hän oli uponnut noihin leikkisiin silmiin...
"Catherine!" William nappasi vaimoaan kädestä ennen kuin tämä ehti rynnätä pois. "Neiti Betty on taas luritellut omiaan! Minä ja Felicity EMME olleet Northonin teltassa!"
"Minä näin sen itse", Catherine tuhahti katkerana.
"Sinä nyt näet kaiken", William hymähti vetäen naisen halaukseen.
Sir Scott huomasi pariskunnan tiiraellessaan kävelylle lähtevää Scarlettia. William ei ollut Catherinen arvoinen! Tuo ketku oli maannut jok´ikisen naisen kanssa jota linnassa nyt olikaan, eikä varmasti jättänyt siihen. Ja Catherine-parka sai kestää tuota ylimielistä hymyä, joka tuntui sanovan: "Katsokaa minua! Olen kaunein ja rikkain, oikea rakastaja>-*
"Kauneuden lisäksi tarvittiin viisautta, mainetta ja rahaa, ne olivat elintärkeitä"
Kauneus: 100%
Viisaus: ----> yleissivistys: 89% Maalaisjärki:15%
Maine: ----> hyvää: 5% pahaa: 95%
Raha: 100%
Sulhasehdokkaana: huono! (Mutta hyvä jos satut pitämään "villeistä" tyypeistä XD)
Olkkaapa hyvet!
Pakollinen Ciel kuva tällä kertaa Jokeri;)
JES! William-tarina, tätä oli odotettu!! Erityisesti tuo ensimmäinen tarinanpätkä oli ihana! (vaikka kaikki olivat tietty tosi hyviä!) :) Pitäisi varmaan laatia Catherinesta samanlainen Kauneus, Viisaus, Maine, Raha -luettelo x)
VastaaPoistaKiitos, kiitos KIITOS kommentista:)
VastaaPoistaItsekin pidin ensimmäisestä eniten, sillä se tuli yhtäkkiä taivaalta! Ja jos teet sen listan informoi sillä HALUAA NÄHDÄ!
Kiva tarina :D Itse en yhtään tajunnut mikä tämän tarinan sarja mihin se kuule on /:D
VastaaPoistaKiitos paljon kehuista:) Blogissani on enemmänkin tämän William herran elämästä(ja kaikki tarinat ovat itse keksimiäni jos ei toisin mainita) mutta lisäksi olen kirjoittanut/esittänyt tätä tarinaa blogin ulkopuolella ja siksi sen idea aukeaa paremmin tutuilleni;)
Poista