Cereenin sukkanuha

"Keijukaiseni, voit avata silmät", William Middlesworth vaati laskien pienen, silkkinauhoin koristellun paketin naisen siroille käsille.

Cereen räpytteli silmiä haltioissaan.

"Mikä tämä on, William?!" tanssitytön kasvot loistivat riemusta joka sai herttuan nauramaan.

"Avaa se, niin näet!" hän hoputti ja Cereen asettui onnessaan meikkipöydän ääreen. 

William istui sen kannelle katsoen virnuillen käsiä jotka taistelivat valtavan rusetin kanssa. 

"Voitko arvata?" herttua uteli kumartuen lähemmäksi keskittyneen neidin kasvoja. 

Cereen vain pudisteli nauraen tummaa päätään ja tyytyi pitämään iloisen katseen solmussa. Jos hän olisi nähnyt Williamin ilmeen sillä hetkellä hän olisi hyppinyt riemusta. Siinä oli jotain, mitä saattoi hyvällä omatunnolla kutsua ihastukseksi. 

Vihdoin kansi aukesi ja tanssitytön oli pakko haukkoa epäuskoisena henkeä. Samettipäällysteen päällä lepäsi pienin, punaisin rusetein ja röyhelöin koristeltu "aarre". 

"Onko teillä useinkin tapana antaa naisillenne lahjaksi sukkanauhoja?" Cereen kujeili vilkaisten Williamia tummien ripsiensä lomasta ja nappasi sukkanauhansa varoen rasian pohjalta.

"Jos vastaan kieltävästi sinun kuuluu uskoa", William iski silmää. 

"Niin minä uskonkin, sillä muuten olisin hukassa kanssanne", nainen myhäili katsoen ihaillen herran leikkisää olemusta. 

"Kokeillaan nyt sopiiko se teille!" William huudahti polvistuen Cereenin jalkoihin. Tämä ojensi sukkanauhan muka järkyttyneenä toverinsa siveettömyyksistä. William asetti sen sievästi paikalleen, vaikka tulikin raottaneeksi aamutakin helmaa ehkä hiukan liikaa.

"Syy miksi ostitte sen", Cereen kikatti kun herttua suuteli "kunnianosoituksena" hänen paljasta säärtään. 

"Tulen tästälähin aina tarkistamaan, että käytät sitä", William uhkasi vienosti hymyillen. Hänen silmiinsä oli syttynyt pienet liekit, jotka saivat naisen tirskahtamaan. 

"Voi, miten odotankaan!" Cereen huokasi nousten samalla jakkaralta ikään kuin merkkinä herralle, että olisi sopiva aika lähteä. Williamkin ponnahti pystyyn ja sai asetettua kätensä jokseenkin huomaamattomasti tanssitytön uumalle. 

"Mutta minä odotan sitä paljon enemmän", kuului hellä kuiskaus. 

Cereen lisäsi vielä aavistuksen huulipunaa ja vilkaisi syrjäkärein sängyllään nukkuvaa herttuaa. Hän voisi ottaa miehen takintaskusta rahat tai ottaa vaatteet ja piilottaa jonnekkin, mutta paljon mielummin hän vain katseli komeita kasvoja, jotka olivat nyt osittain kullanruskeiden kiharoiden takana. Sir William Middlesworth, mies jota Donnakin kadehti häneltä...

William availi silmiään ja kohtasi naisen lempeän katseen jakkaralta, meikkipöydän äärestä. Cereen lähetti lentosuukon ja nousi sitten ripeästi ylös. 

"Harjoitukset odottavat, unikeko", tanssityttö nauroi ja lähti kiireesti pois. Ei maksanut vaivaa jäädä hyvästelemään miehiä, varsinkaan aamu-unisia!

Cereenin ei tarvitse ajatella noin, eikä kumpaakaan ole välttämättä tapahtunut juuri noin, mutta ehdotus tämäkin:) Sitä paitsi ideana sukkanauhan-anto oli ihan hauska;)