Kuningatar, sisko ja rakastaja

Gabriella piteli kirjaa vain muodonvuoksi sylissään vaikka silmät eivät seuranneetkaan sanoja. Vaikka hän oli naimisissa ja Kuningatar, mikään ei tuntunut hyvältä. Hän tiesi, että se johtui lapsesta ja Geibrielistä, mutta Gabriella kielsi itseltään ajattelun ja nosti katseensa katkerana. Sievät kasvot täyttyivät tyhjän salongin luomista varjoista ja saivat hänet näyttämään ikälopulta. Ilta-aurinko pyrki sisään suurista ikkunoista, muuten oli pimeää, mutta ei se kuningatarta haitannut. Hän oli muutenkin pimeässä, sokkona, etsimässä ulospääsyä. 

Huoneen ovesta peruutti vihreään pukeutunut nainen. Kuningatar painautui vasten nojatuolinsa pehmeää selkänojaa ja hengitti niin hiljaa kuin kykeni.

"William!" nainen huudahti loukattuna ja Gabriella tunnsiti äänen kuuluvan siskoleen, Felicitylle. 

Itse Sir William Middlesworthkin luikahti ovenraosta "tyhjään" huoneeseen ja laittoi oven lukkoon selkänsä takaa. Gabriella tukki avautuneen suunsa epäuskoisena.

"Mitä haluat?!" Felicity kysyi ja antoi katseensa lipua komeiden kasvojen ohi aivan kuin ne olisivat samantekevät hänelle. 

"Kaikenlaista, kultaseni, mutta ihan ensiksi valokuvan", William virnuili, mutta silmät olivat vakavat. 

Kuningatar ei enää kyennyt ilmoittamaan olemassaolostaan, nyt kun oli kuullut jo alun. Hän tyytyi istumaan patsaana paikallaan ja todistamaan siskonsa herkkää hetkeä.

"Mitä valokuvaa?! Toivottavasti et minusta", Felicity naurahti, mutta näytti tietävän mistä oli kyse.

"Sitä minkä Muka jätit paikalleen! Sitä mikä ei kuulu sinulle, ja joka voi pilata kaiken", William tarttui kreivitärtä hartioista ja silitteli lyhyitten hihojen alta paljastuvaa paljasta ihoa. 

gabriella tunsi jälleen piston sydämmessään, miksei kukaan hellinyt häntä!? Pitänyt vain lähellään ja sanonut kauniiksi?!

"Älä lääpi minua!"

"Lääpin vielä enemmän ellet ala puhua", mies uhkasi huulillaan vieno hymy, joka sai poskelle pienen hymykuopan.

 Gabriella muisti kuinka Felicity oli joskut nauranut sille ja potkaissut pikku poikaa mielenosoituksellisesti nilkaan. "Will" oli tiputtanut kostoksi Felicityn 

upouudet silkkikengät kaivoon, ja saanut isältään useamankin korvatillikan. 

"Jos puhumme siitä kuvasta jossa on nainen aluspukusillaan sängyllä ja iskee silmää niin ymmärrän", Felicity pidätteli voitonriemuista naurua silmät välkkyen.

"Se kuva ei ole minun", William puolusti nojautuen lähemmäksi Felicityn kohotettuja kasvoja. 

Gabriellan teki mieli juosta työntämään mies kauemmaksi, siskokin näytti niin voitonriemuiselta, kuin olisi odottanut juuri tätä!

"Muuten vain takana luki Rakkaalle Williamille, Esen Darzi?!"Felicity nosti toista kulmaansa huvittuneena ja sai Williamin siirtämään kätensä naisen uumalle.

Gabriella alkoi ymmärtää kuinka väärässä oli ollut Middlesworthien suhteen. Catherine olikin vain "yksi nainen"! Ja hänen siskonsa oli yksi tuhansista! Mutta, miksi Catherine ja Sir William näyttivät niin onnellisilta yhdessä?!

"Onko sinulla sitä kuvaa?!" Willaim alkoi näyttää turhautuneelta, mutta hymy pysyi paikallaan. 

"Oli"

"OLI?! Missä se NYT on?!" William irrotti otteensa hermostuneena.

"tämä Esen Darzi taitaa olla sinulle tärkeä", Felicity nauroi keimaillen ja William suuteli tätä. 

Se tapahtui niin yllättäen, ettei Gabriella ehtinyt kääntää katsettaan kuten siveellisen rouvan tuli tehdä. 

"On minulla tärkeämpiä", Willaim kuiskasi ja oli Felicityn vuoro irrottautua ottesta. 

"Heitin sen pois", neito tokaisi ja sai äskeisetä häkeltyneen Kuningattaren ihmettelemään. 

"Tajuathan, että siitä riippuu kaikki, Felicity. Jos Catherine näkee sen minä olen vainaa", William katsoi siskoa vakavana, kumarsi ja lähti niin yllättäen, että Felicityn kasvoille ilmestyi hämmennys. 

Lopulta tämä ryntäsi tuskastuneena pois ja sai Gabriellan huokaamaan helpotuksesta. Olisiko hänen velvollisuutensa kertoa Catherinelle, vai pitäisikö hän vain suunsa tukossa?! Eihän hänen ollut edes tarkoitus nähdä mitään!