Riita(joita tulee aivan liian usein, mutta kumpikaan ei pysty vaikuttamaan asiaan, koska ajattelee, että se on vain toisen syytä, vaikka onkin itse myös osallisena)

"Menen ratsastamaan".

"Missä sinä ja Joe tapaatte tällä kertaa?!" William nosti katseensa sikarirasiasta ja käveli ratsastuspukuun sonnustautuneen vaimonsa luo. 

"Älä ole typerä!" Catherine parahti turhautuneena.

"Typerä?! Itse olet typerä, vanha huora!" William huusi, vaikka katuikin sitä heti. 

Hänen olisi tehnyt mieli vajota lattialle ja hakata maata kuin lapsena. Lapsena hän olisi voinut vain kiljua ja potkia voimiensa takaa, mutta nyt...aikuisena se oli mahdotonta...lapsellista. Nyt piti vain hillitä itsensä. Ei saanut purkaa kiukkua tai ahdistusta, ei saanut itkeä kaikkia murheita ulos.

Jokin Williamin päässä naksahti pois paikoiltaan ja mieletön raivo pääsi irti lujasta otteesta. Hän nosti kättään, joka oli puristunut nyrkkiin. Hänen teki mieli lyödä, potkia ja ennen kaikkea kertoa Catherinelle kuinka epäreilua kaikki oli! 

Ei ollut vuottakaan, kun hän oli väittänyt olevansa huoleton, naisten olevan hänelle vain hupi ja rahan yksi hailee. Ja nyt, juuri kun hän oli tavannut sen naisen, joka ei voisi koskaan olla vain huvi, kävi ilmi, että tällä oli toinen! Kaiken kukkuraksi "tämä toinen" oli kokki, pohjasakkaa, saastaa...

Miksi Catherine oli mennyt hänen kanssaan naimisiin, kun rakasti Joeta?! Miksi Catherine oli halunnut pilata hänen elämänsä siinä sivussa?! 

Catherine katsoi kohotettua nyrkkiä leuka uhmakkaasti pystyssä. 

"Lyö vain, lyö ihmeessä! Sitähän sinä olet aina halunnut!"

"Mutta kun en halua!" Williamin teki mieli vastata, mutta ei hän kyennyt. Suu turtui kiinni ennen sanoja. 

William laski hervottoman käden alas, naisen olalle ja silitti tämän poskea.

"Älä koske minuun!" Catherine huudahti inhosta ja juoksi pois paiskaten oven perässään kiinni. 

"Anteeksi, kulta, en minä tarkoittanut", William kuiskasi tyhjälle huoneelle ja veti syvään henkeä. 

Katottiin juuri Viidakon Ykä-niminen maailman surkein elokuva, jossa oli eräs mies josta tuli mieleen...SIR WILLIAM!

sevenichesofyourtime.com

Tuo mies tuossa:) William on toki paljon komeampi ja pitäisi enemmän vaimostaan kuin tässä elokuvassa:)

Huomasin, että kirjoitan vain surullisia pätkiä Middleswortheista (heahea!) ja päätin keksiä jotain astetta mukavampaa:) Idea valui kuitenkin surkeampaan suuntaan ja löin hanskat tiskiin, ei kannata edes yrittä!!!

William ponnahti henkeä haukkoen istualleen ja pyyhki kylmänhikisillä käsillä kiharoitaan ojennukseen. Hengityskin tasaantui pikku hiljaa, mutta hän pällyili vieläkin varuillaan pimeää huonetta. 

"Willaim, mikä hätänä?!" Catherine mutisi uupuneena kurkistaen miehen komeaa profiilia peittonsa reunan takaa. 

"Näin vain painajaista, ei muuta", William mutisi painaen kevyen suukon vaimonsa otsalle. 

"Mitä siinä oli?" Catherine uteli vetäen Williamin takaisin makuulle.

"Ihmissusia, kuolleita, sota...vaikka mitä", William mutisi jättäen olennaisen pois. Kuolleen lapsen hautausmaalla, itkevän Catherinen haudalla, Joen lohduttamassa...

"Minä voin lohduttaa", Catherine hymyili.

"Hah! Miehekyyteni loistaa ja muuta vastaavaa", William nauroi ja antoi vaimolleen suukon, ikään kuin lohdutuksena kuolleesta lapsesta. 

SUUULOISTAAA!

www.oocities.org

Siinä jälleen Willaimin kaksoisolento liikkeellä ynnä sir scottin sisäiset ominaisuudet, mutta kiitos vaan kaikille siitä kun luette tämän...niin ainakin oletan;)

Nyt vielä linkki tarinaan joka inspiroi minua:)